Vuosien varrella olen entisöinyt tai kunnostanut ja verhoillut lähinnä tuoleja, lisäksi yhden pöydän ja pikkulipaston. Olen saanut tuoleja äidin jäämistöstä, sukulaisilta, ostanut kirppikseltä ja Huutonetistä.
Ensimmäinen työni oli topattu keinutuoli, jonka huusin Huutonetistä. Kunnostaminen kesti kauan kun kaikki työvaiheet olivat aivan uutta minulle. Tuoli piti purkaa ja se pilkottiin aluksi aivan kappaleiksi, koska kaikki liimaukset piti uusia. (Siinä vaiheessa kyllä meinasi mennä usko tähän hommaan.) Puuosat käsiteltiin, laitettiin jousitus ja istuimen pohja, pehmustus ja lopulta verhoilu. Sitten tuli isompi ongelma. Tuolin käsipuut olivat niin huonokuntoiset, että tarvittiin uutta puuta väliin. Tässä vaiheessa vein muuten valmiin tuolin ilman käsipuita kotiin ja istuskelin siinä telkkaria katsomassa. Käsipuiden työstäminen oli niin vaativaa, että tarvitsin Päivi-opettajan apua. Mutta ennen kuin päästiin siihen vaiheeseen paukahti tuolista yksi jalka halki. Nyt tuoli odottaa välivarastossa uutta inspiraatiota, että jaksais ja innostuis aloittamaan sen korjaamisen.
alkutilanne syksyllä 2006...
Sitten sainkin mielestäni hyvän ajatuksen ja päätin hankkia tuoliin jostakin parempikuntoiset käsipuut, jotka tarvitsis vaan pintakäsitellä. No, Huutonetistä sattuikin löytymään 5 eurolla nojatuoli, jossa oli saman muotoiset käsipuut. Kävin noutamassa tuolin Pohjanmaalta mutta totesin kyllä heti, että käsipuut olivat liian lyhyet keinutuoliini. Eipä sitten auttanut muu kuin kunnostaa koko tuoli, eihän sitä nyt poiskaan voinut heittää. Se koki tällaisen muodonmuutoksen.
Äitini jäämistöstä sain monta tuolia, joita olen kunnostanut. Osa niistä on minulla kotona ja muutamat ovat saaneet kodin aikuisten lasteni luona.
Kaksi ruokapöydän tuolia olivat olleet äidillä iät ajat. Ne olivat alunperin tumman ruskeat ja minä itse olin ne joskus 70-luvulla maalannut valkoisiksi. Niinpä sain ruveta korjailemaan jälkiäni ja palauttaa tuolit lähemmäs alkuperäistä asuaan.
Äidiltä sain myös alunperin kummitädilleni kuuluneen nojatuolin. Nuorena halusin tuoliin vähän nuorekasta ilmettä ja päällystin sen ruskealla farkkukankaalla. Verhoilu ja puuosien käsittely menivät uusiksi ja nyt tuoli on paras tv-tuolini.
Vanhat ruokapöydän tuolit saivat uuden ilmeen...
Huutonetistä ostettu 50-luvun pikkutuoli palvelee työtuolinani...
Äidiltä perityt 40-luvun nojatuolit olivat jousitukseltaan kunnossa mutta verhoilu on uusi ja puuosat saivat uuden käsittelyn...
Vuosia sitten sain tädiltäni laiskanlinnan, joka oli todella surullisessa kunnossa. Liimaukset olivat aukeilleet, jousitus aivan kulahtanut ja verhoilut kuluneet, selkänoja vinksallaan. Tuoli oli alunperin kuulunut minun isoisoisälleni, joka oli kai saanut sen 50-vuotis- tai 60-vuotislahjaksi joskus 20-30-luvulla. Tuoli oli lapsuuden kodissani peräkamarissa sellainen parempi tuoli. Sitten tuoli matkasi tätini mukana maailmalla ja siellä rähjääntyi niin, että tarvitsi kovasti "hoitoa". Tuoli on kaunis mutta aika kookas eikä minulla oikein ollut sille paikkaa kotonani. Sitten sain ajatuksen. Veljeni 60-vuotispäivä oli tulossa parin vuoden kuluttua ja päätin kunnostaa tuolin antaakseni sen hänelle lahjaksi. Näin tuoli palaisi takaisin "kotiin". Kunnostustyössä meni yli kaksi vuotta ja se vähän myöhästyi merkkipäivästäkin mutta nyt se on luovutettu ja otettu mielihyvällä ja ilolla vastaan.
Tällä hetkellä työn alla on kaksi 60-luvun "kuppituolia". Ne ovat heräteostos kirpparilta enkä oikein tiedä, mihin ne tulevat sijoittumaan. Mutta luultavasti nekin löytävät paikkansa aikanaan.
